perjantai 22. toukokuuta 2015

Perjantai-illan viettoa, kaupungin parhaat bileet!



Miten te muut vietätte tänään perjantai-iltaa? Tai yleensäkin?

Itse huhkin kotipumpin parissa. Ja pitihän se vähän vatsalihaksiakin perään tehdä kun musiikki tempasi mukaansa, vaikka ennen treeniä alkoikin tuntua pieni päänsärky. Tästähän syntyikin kaupungin parhaat bileet kun napsautin vielä meidän söpön pikku diskopallon pyörimään. Ihanat pumppailut takana!

Nyt on hyvä mässätä huomenna miehen kolmekymppisiä vietellen ja aion kyllä hieman booliakin maistella. Just kauppaan ajellessa tänään pohdin että viime alkoholipitoinen reissu on ollut uutena vuotena eli viitisen kuukautta sitten. Ei paha.

Nyt täytyisi lähteä laittamaan vähän väriä tukkaan (jaiks) ja siistimään paikkoja. Se kolmekymppinen muuten karkas kesken imurinvarren heiluttelun lähikuppilaan sillä välin kun minä pähkäilin kaupassa.

Mutta nyt on kädet pumpattu baarikuntoon! ;) Flunssasta on muuten toivuttu, kuiva yskä jäi jäljelle. :(






Kuvat valitettavasti surkealaatuisia kännykkäkuvia hämärässä. Anteeksi suuresti!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Protskupannareita & viherjuomaa!

Olen nyt ihan hurahtanut noihin vihersmoothieihin! Nyt testailin banaanin sijasta tuoretta ananasta, ja toimii! Tosin maistoin juomaa ensin ilman kiiviä, ja kyllä se sitä kaipasi joukkoon tuomaan kirpsakkuutta. Mun kroppa oikein huusi eilen illalla vihersmoothieta, johan helpotti juoman nauttimisen jälkeen. Meidän tyttökin hörppii näitä pillin kanssa "Äiti tää on hyvää kun tää on tedveellistä!"

Tähän versioon tuli:
- normaalia maitoa (kookosmaito oli loppu)
- jäävuorisalaattia
- selleriä
- inkivääriä
- avokado
- tuoretta ananasta
- kiivi


Testailin myös aivan älyttömän hyviä proteiinipannareita, koska Henriikka V:n reseptipostaus sai mut vakuuttuneeksi! Ja ihan oikeasti nämä oli hyviä. Reseptiä sovelsin vain hieman, koska protskujauheena minulla on kotona mansikanmakuista Fastin soijaproteiinia eikä kaapissa ollut vehnäleseitä (korvasin sen pellavansiemenrouheella). Olenkin etsinyt käyttöä tuolle proteiinijauheelle koska maitoon sekoitettuna tai smoothieissa se on mielestäni karmean makuista. Näitä on tehtävä töihinkin evääksi aamun kahvitauolle tai iltapalalle. Muutama mustikka päälle, oi nam!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Puistojumppaa (ilman puistoa)


Kesän joka maanantaiselle puistojumpalle alkoi hyvä startti, vesisade. Onneksi ei tarvinnut sään armoilla jumpata. Hiki saatiin pintaan jäähallin katsomon alla olevalla "pikkujäällä", kuten jo kotoa lähtiessä arvelinkin. Hiki tosiaan tulikin ja mulla oli liikaa päällä! Lähdin jumppaan Lidlistä ostetuissa juoksutrikoissa, dri-fit topissa ja pitkähihaisessa trikoopaidassa. Ihanasti sai reidet ja takapuoli kyytiä, eikä allitkaan löysäillä saanut! 

Mikä tämä hehkuttamani puistojumppa siis on? Paikallisen jumppaseuran ja aamulehden tarjoama ilmainen jumppa. Olen nyt jo kahtena edellisenä kesänä tässä käynyt, porukkaa on laidasta laitaan, pikkulapsista mummoihin (ja on siellä yksi reipas pappakin usein heilunut). Maanantaipäivä on minulle varsin mainio, koska silloin harvoin sattuu iltavuoro jumpan kanssa päällekäin. Hyvällä säällä jumppa on urheilupuiston nurmikolla, mutta sadesäällä jäähallissa. Jumppatila on vähän huonohappinen ja valaistus kamala, mutta joskus on (kuulemma) päästy myös "the-jäälle" jumppaamaan. Sitä odotan! (nyt siinä treenasi joku cheeleaderporukka) Jumppa kyllä maistui tilasta huolimatta, ja sainkin keskittyä täysillä tekemiseen kun kaverini peruikin lähtönsä. Eipä onneksi pienet flunssanjämät enää vaikuttaneet tehoon, ihanaa!



 


Jumpan jälkeen -selfie & lapsen sotkema peili...
Muuten viettelinkin yhden päivän vapaapäivääni siivoilemalla parveketta, joka salakavalasti aina talvisin muuntautuu roinavarastoksi. Sekä kokkasin aivan mahdottoman hyvää haudutettua kaalipataa pannulla!

Lapsen kanssa liikkumisen riemua?

Tämä kuva perjantaiselta rauhalliselta metsäretkeltä.

Teen lähtöä ulos lapsen kanssa, puolisen tuntia pukemista ja varustautumista. Astun ulos ovesta, no tietenkin, vettä tihuttaa! Päätetään kuitenkin lähteä sinne suunnitellulle pidemmälle fillarilenkille. Tarkoitus kokeilla kauanko menee aikaa 15 kilsan polkemiseen, toki hieman vastuksena tuo pian 3-vee lapsi takapenkillä. Poljen ensimmäiset 4km, takapenkiltä kuuluu "on kylmä!". Pysähdyn, nostan lapsen kauluria ylemmäs ja vetoketjua kiinnemmäs. Seuraavat pari kilsaa eteenpäin, nyt kuuluukin "on kuuma!". Ota tuosta nyt selvää sitten. "Ei mennä niin kovaa!" Aaaah. Takapenkkiläisen silmät luppaa, jahas, taisi olla hyvä aika lähteä lenkille. Nyt rupeaa tulemaan vettä enemmän, ajattelen "pikkukuuro vain" ja jatketaan fillarointia. Takapenkkiläisen mielestä tämä ei ole vain pikkukuuro, itkuhan siitä tulee ja sille ei meinaa loppua tulla. Minun pitäisi olla äitinä kekseliäs, innostava ja järkevä, niin ja maltillinen. Vieressä kohisee valtatiellä kulkevien autojen äänet. Hermostun ja pysähdyn, paasaan lapselleni että seuraavalla kerralla äiti lähtee yksin. Eipä se auta itkuun, ylläri. Itku laantuu kun saan lapsen innostumaan viereisen metsän katselusta, jatketaan matkaa. Muistan että Endomondossa taskussani on välillä aika pyörinyt eteenpäin pysähdystenkin ajan, välillä olen muistanut sen pysäyttää.



Jatketaan lenkkiä viilettäen mäkiä alas, ehkä samalla jo pohdin minnehän tää tie vie. Ollaankohan jo ihan hukassa? Risteyksessä pysähdyn katsomaan puhelimella kartasta. Lapsi alkaa itkemään "haluan kotiin". Suljen kartan, napsautan Endomondon takaisin päälle ja käännän pyörän suuntaan josta tultiin. Ehkä lähden niitä uusia kivoja reittejä etsimään sitten yksikseni. Pari kilsaa ennen kotiovea takapenkkiläinen vihdoin lopettaa kitisemisen, kas, se on nukahtanut. Pää nuokkuu pyörän liikkeiden tahdissa puolelta toiselle, välillä kypärän reuna kopsahtaen takapuoleeni. Miksi en ostanut sitä istuinta kallistettavalla ominaisuudella? Nyt sitä tarvitsisi. Yritän polkea kotiin päin niin hiljaa ja tasaisesti kuin pystyn sekä samalla pitää toisella kädellä lapsen harteilta kiinni. Hankalaa, mennään sitten jäljellä oleva matka taluttaen. On muuten ärsyttävä taluttaa tuota pyörä+lapsi yhdistelmää kun tuo pyöräni on niin kevyt että takapenkin paino tuottaa hiukan hankaluuksia. Päästiinpäs sentäs kotiin, tässä vaiheessa lapsonen herääkin ja virkeänä varastossa ilmoittaa haluavansa harjoitella omalla pyörällään. Precis! Pikkulenkki talon pihalla ja sitten sisälle syömään iltapalaksi rahkaa. Meidän lapsenkin herkku muuten on maustamaton rahka omilla sekoituksilla.





Huomenna sitten menen ihan omineni (no kaverin kanssa) sinne puistojumppaan. Viime kesänä lapsi oli välillä minun mukanani siellä, ja jumpat keskeytyikin välillä kun sai juosta lapsen perässä. Huomenna en juokse siellä kenenkään perässä, keskityn jumppaan. 



Hitusen flunssa vielä painaa päälle, mutta paranemaan päin! ☼

torstai 14. toukokuuta 2015

Jojoiluille stoppia, kiitos?

Uaah, en kestä! Vielä yskittää ja on vajaat energiat. Töihin kylläkin menin jo maanantaina, huikeat kaksi työpäivää ja nyt olenkin vietellyt kolmen vapaita siivoillen ensi viikon bileitä varten. Vielä en ole lenkkipolulle uskaltanut tai jumppaa viitsinyt vetää, koska edelleen aamuisin on kurkku täynnä limaa ja päivän mittaan yskittää ja niiskuttaa. Mutta kyllä tämä tästä kai. Tuntuu että nopeammin tämä paraneminen kyllä etenee nyt kun en taas polta tupakkaa enää (olenkos nyt 2 vai 3 kk ollut ilman). Ensi viikon maanantaina starttaa siis se puistojumppa, sinne olisi tavoitetta päästä!!

Tuossa flunssaa potiessa selailin vanhoja kuvia ja tässä vielä muutama kuva ajalta ennen äitiyttä, vuodelta 2009-2010 kun sain ammattikorkeakoulun aikoihin tsempattua itseäni ja pudotettua painon 53 kiloon. Ravasinkin tuohon aikaan varmaan 4-5 kertaa viikossa Lady Linella ja usemmassa jumpassa putkeen. Kuinka ihanaa silloin olikin joinain aamuina hipsiä salille aamun ekaan bodypumppiin ja siitä infrapunasaunan kautta raikkaana sekä energisenä fillaroida koululle! Toisaalta muistan myös ne hellepäivät kun jumppasalin ilmasto oli kuin saunassa ja yritit sinnitellä tolpillasi Body Attackin viimeisiä polvennostoja vedellen... tai kun spinningpyörän kyydissä tuli tunne että kohta katoaa taju...





Lapsena ja ennen lukiotahan minä olen ollut melkoisen laiha ja pieni. Joskus lukioiässä sitä sitten rupesi saamaan massaa vartaloonsa ja sen jälkeen tuo paino onkin seilaillut edestakaisin muutamat kerrat. Kuten tiedättekin niin eipä tuo 2010 vuoden elopaino kovin pysyvää ollut. Yhtenä opiskelukesänä menin kesätöihin kotihoitoon mikä vei imut ja salikortti seisoi käyttämättömänä, tai kävin minä ehkä kerran viikossa tai kahdessa piipahtamassa. Siitä sitten syksyllä koulu muuttuikin tiukempitahtiseksi ja pikkuhiljaa salielämä jäi taka-alalle. Ruokavaliotahan en kamalasti muuttanut tuohon aikaan, joten kilojakin rupesi hiljalleen eksymään...

Nykyhetkellä tavoitteenani on siis saada pysymään nyt tavoiteltava oleva kunto ja ulkonäkö. Päällimäisenä niistä tuo kunto. Kunhan tässä ollaan taas treenikunnossa ensin! :)

lauantai 9. toukokuuta 2015

Siis mitkä ihmeen raskauskilot?


Tiedättekö kuinka ärsyttävää on kun joku toteaa: "Mutta olethan sinä ollut raskaana!" 

Niin, mitä sitten? No ne himskatin raskauskilot. Miksi ihmiset yrittää perustella aina niillä? Kun ei minulle niitä tullut, ei yhtään. Siitä saan olla kiitollinen! Pari päivää synnytyksen jälkeen minulla oli pienempi masu kuin ennen raskaaksi tulemista, tai ellei pienempikin. 


Ensimmäisellä neuvolakäynnillä puntari näytti 67,4kg. Seuraavalla sitten kuukauden päästä se näyttikin 3 kiloa vähemmän, toki tähän vaikutti suurestikin raskauspahoinvointini, mikä oli melko kamala. Siitä tokan käynnin lukemasta tuo lukema sitten nitkuttelikin vaivaiset 2,3kg ylöspäin kaikessa kokonaisuudessaan - aivan oikein - loppuun saakka. Lähes jokaisella neuvolakäynnillä minulta kysyttiin: "Syötkö normaalisti? Et kai laihduta?". No en tietenkään laihduttanut. Mutta söin terveellisesti ja liikuin melko paljon, vielä viimeisillä viikoillani kyykin iskiasvihlaisuista huolimatta mustikkamettässä. Edellä mainituista lukemista voikin sitten jo jokainen päätellä että painoni sujahti mukavasti miinukselle verrattaessa lähtöpunnitusta ja synnytyksen jälkeistä punnitusta. Painoihan syntynyt vauvanikin kuitenkin yli 3 kiloa + muut painoon vaikuttavat jutut siihen päälle (turvotuksilta onneksi vältyin myös).

Sitä en muista paljonko puntari näytti heti synnytyksen jälkeen, tai eipä synnäriltä vaakaa löytynytkään. Mutta jälkitarkastuksessa (1,5kk synnytyksestä) painoin 61,5kg. Myös reiteni olivat kaventuneet raskauden aikana huomattavasti, koska mahduin pienempään housukokoon.


Jos nyt joku teistä ihmettelee miksi kummassa minua ärsyttää se, ettei niitä raskauskiloja tullut..? Katsotaa tuota vuosi sitten otettua kuvaa kaupan sovituskopista. Siinä teille vastaus: ne kilot tulivat vähän jälkiviiveellä. No omaa syytänihän ne ovat. Vauvan kanssa kotona vuoden vietellessäni (ja siinä sivussa vähän koulunpenkillä käydessä) kilot pysyivät kurissa: imetys, vaunulenkit, vauvan kantelu, kantoreppulenkit, puistoilut, vauvasirkus, kotijumppailu...


Tuon vuoden kotielämän jälkeen menin siis saattamaan viimeiset opiskelujeni rippeet päätökseen, josta melkeinpä suoralla ovenavauksella pääsin työnimuun: säännöllisen epäsäännöllistä päivätyötä ja suurin osa energiastani meni uuden opetteluun ja siihen valtavaan vastuuseen mikä itsenäisestä työskentelystä tuli. Lisäksi työ oli pääosin istumatyötä, mitä nyt välillä jonkun tarkastettavan lapsen kanssa palloa heittelin ja viivan yli hyppelin. Lenkkeilyt jäi vähemmälle ja kiloja rupesi kertymään. Jossain vaiheessa huomasin että muutamat syksyllä 2013 ostamani housut eivät enää mahtuneet reisistä jalkaan. Syytin toki uutta työtäni, jossa olin sen 8 kuukautta, mutta olisihan siinä pitänyt itseään niskasta ottaa kiinni. Vaikka työ olikin jokseenkin stressaavaa ja työpisteet vaihtuvia, niin olisihan sitä energiaa sitten saanut varmaan siitä liikunnasta. Se ei vaan tunnu siltä esimerkiksi päänsäryn keskellä illalla.


Syksyllä 2014 tarjoutui tilaisuus vaihtaa liikkuvampaan työhön palvelutaloon. Työ on kaksivuorotyötä, mutta jostain olen silti saanut energiani jonkinasteiseen liikkumiseen. Voisin kyllä sanoa että liikun nykyään enemmän kuin vuosi sitten. Toki työvuoronkin aikana askelia kertyy, vaikka en olekaan niitä mitannut (pitäisiköhän?).

Pikkuhiljaa tämä tämänhetkinen painoni lähestyy tuota synnytyksen jälkeistä painoa. On se paino silti jo pienempi mitä oli ennen raskautta. Se kun ikävän jojomaisesti nousi siellä vuosi synnytyksen jälkeen ja kävi korkeimmillaan liki 70 kiloa. Mikä sitten pelästyttikin että nyt on ruvettava jotain muutoksia tekemään. Ja sillä tiellä ollaan, lähempänä parempaa terveyttä ja kuntoa. Oh hoh, olipas tämä kamala tunti itsensäruoskimista ja kilojen pyörittelyä. Hyvää muistettelua kyllä siitä, ettei pitäisi antaa oman kunnon päästä lipsumaan tuohon jamaan.

Ensimmäinen tavoitteeni onkin siis päästä tuohon kotiäitiysvuoden kuntoon, ja sen jälkeen sitten kuntoon ennen sitä. Haikeana muistelen myös sitä aikaa kun olen (vielä ammattikorkean ensimmäisenä kesänä) painanut 53kg. Siihen ei kyllä ainakaan vielä tänä kesänä tavoitella.

Jos joku teistä kamppailee raskauskilojen kanssa, niin ei tämäkään mukavaa ole. ;)







Bloglovin

Nyt blogiani voi seurata myös Bloglovinin kautta. Olkaa hyvät!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Give up, but don't totally give up!


Päätin jättää jäähyväiset aloittamalleni Motiviren 6 viikon kesäkroppahaasteelle. Alku alkoi lupaavasti, sitten viime viikolla jäi miehen synttärivalmisteluissa treenejä välistä, kunnes tulin kipeäksi. Nyt pohdiskelin että haluan jotain parempaa, en oikein tykännyt haasteesta. Ei sillä että treenit olisi liian rankkoja tai huonoja olleet, mutta... haasteessa oli vähän haastetta toteuttaa näin vuorotyöläisenä ja pikkulapsen äitinä. Kolmannella viikolla kehiin alkoi tulla aamutreeni ja se varsinainen treeni. Haastavinta tässä ehkä oli se, että esimerkiksi iltavuoropäivänä se treeni siis pitäisi tehdä kotiin päästyä, mutta hei, asiantuntijat ja kanssatreenaajathan yrittävät aina muistuttaa riittävästä unesta. Missä välissä sitten otat sen riittävän unen, jos vuoron jälkeen treeni on vielä tekemättä ja seuraavana päivänä häämöttää aamuvuoro aamutreeneineen. Ehei... päätin että ennemmin suunnittelen oman treenikalenterini.

Minulla onkin tervehdyttyäni suunnitelmissa jatkaa haasteessa olevaa aamutreeniä. Lisäksi kerran viikossa puistojumppa (joka alkaa 18.5., toivoisin että pääsisin aloitukseen jo), 2 kertaa viikossa kotipumppi, 1-2 kertaa viikossa reisi-vatsa-pakaratreeni (johon löysin mahtavat videot Youtubesta). Olisikohan tässä riittävästi? Lisäksi satunnaisia lenkkejä fiiliksen mukaan.



Ruokavalion olevan sairastelusta huolimatta yrittänyt pitää normaalina. Itseasiassa marja- ja vihersmoothiet onkin maistuneet nyt erinomaisesti eikä herkkuja kaapissa olekaan. Paino on pysytellyt samoissa, ellei jopa vähän tippunutkin. Olo on aika surkea: ääni edelleen kateissa tai välillä se toimii käheänä/vinkuen, aamuisin on limaa kurkussa, nenä ja silmät vuotaa, välillä vähän huippaa. Kuumetta ei siltikään ole, mutta eilen otettu tulehdusarvo oli 58. Ohjeena lepäillä kotona, ja päivystykseen jos ei sunnuntaina ole helpottanut tai jos nousee korkea kuume. Tuommonen tulehdusarvohan voi vielä viitata vain virustautiin, mutta sitä ei tiedä missä vaiheessa taudin etenemistä/hellittämistä tuo tulehdusarvo on otettu, että onko laskussa vai nousussa. Toisaalta CRP:hän nousee kyllä yleensä nopeasti. Mene ja tiedä. Tarkoitus olisi pyrkiä maanantaina ja tiistaina töihin, sitten olisikin 3 vapaapäivää tulossa. Milloinhan sitä pääsee taas liikkumaan? Mieli tekisi jo kovasti. Nyt on vain otettu rennosti, yritetty olla puhumatta (tai siis kähisemättä), seurattu lapsen leikkejä lattialla patjalla loikoillen.



Tänään aamulla tein edellisen vihersmoothien kaavaa soveltaen uuden kokeilun. Joukkoon surautin yhden jääpalan viileyttä tuomaan, mutta netistä tutkaillessa sain vinkin että banaaniakin voisi pakastaa ja laittaa sieltä blenderiin.

FLUNSSA HIITEEN
2 pientä / 1 iso annosta:

~ n. 1dl kookosmaitoa
~ jäävuorisalaattia 4-5 lehteä
~ n.2cm varsiselleriä
~ muutama ruohosipuli

~ about peukalonpäänkokoinen inkivääri
~ 2 viipaletta sitruunaa
~ reilusti juoksevaa hunajaa
(edellä mainitut pyöräytin blenderissä ennen muiden ainesten lisäystä)
~ puolikas kurkku
~ puolikas päärynä
~ 1 kiivi

torstai 7. toukokuuta 2015

Vihreää flunssajuomaa

Meidän keittiössä valmistui eilen ensimmäinen tekemäni ja maistamani viherpirtelö. Aivan järkyttävän HYVÄÄ! Ainekset heittelin vain omasta päästäni (ensin blendaten salaatit, inkiväärin ja sellerin). Juomasta tuli rapsakka, virkistävä ja samaan aikaan pehmeä. Potkua maulle antoi inkivääri ja kiivi! Tuoreeltaan juotuna maistui paremmin kuin seuraavana aamuna tauolla pullosta (otin siis myös töihin mukaan). Johonkin yhdistelmään pitäisi vielä kokeilla hunajaa, pinaattia, ananasta... joita meillä ei nyt ollut. Jostain luin vinkin banaanien pakastamisesta, täytyy kokeilla. Nyt heitin jääpalan viilentämään jo valmista juomaa.



KIRRRPEÄ FLUNSSAJUOMA
· jäävuori- ja lehtisalaattia
· tuoretta ruohosipulia
· n. 3cm pala varsiselleriä
· n. peukalon kynnen kokoinen inkivääri
· puolikas banaani
· 1 kiivi
· puolikkaan limen tai sitruunan mehu
· loraus vettä
· loraus kookosmaitoa (oman maun mukaan)




Tänään meninkin jo töihin parin  saikkupäivän jälkeen, vielä kylläkin nnenä vuotaa ja ääni on käheänä. Paitsi että tässä iltasella se ääni katosi lähes kokonaan. Iltasadut ja iltalaulut kuunneltiin tänään Youtubesta, kuinka hienoa! Haluan ääneni takaisin, ja terveen kropan! Onneksi huomenna on vapaapäivä aikaa toipua.


tiistai 5. toukokuuta 2015

Sairastelua ja nettishoppailua, never give up!

Kuvat lainattu www.gazoz.fi, kuvia klikkaamalla pääset tuotesivulle.



Sunnuntaina minulle iski sitten flunssa. Kesken miehen 30-v kahvittelujen alkoi kurkkuun ilmestyä kaktus. Maanantaina sitten kolottikin lihaksia ja oli vähän slow motion töissä, kotiin päästyäni makasinkin loppupäivän sohvalla torkkuen. 

Tänään olen vietellyt saikkupäivää ja siitä pari tuntia on mennyt pyörien treenivaateverkkokaupoilla. Argh! Miten voikaan olla vaikeaa yksi vaatteiden osto: Mitä kokoa, ei liian kallista, onko liian räväkkä, onko liian tylsä, onko hyvät, onko kestävät, onko sitä onko tätä? Jos jonkun kivan vaatteen löysin, oli siitä koko loppu. Aluksi ihastuin Gazozin pinkkiin perhostoppiin ja mustavalkoisiin tightseihin, näistä kummastakaan ei omaa kokoa ollut. Lopuksi jo melkein päädyinkin sitten mustavalkoiseen perhostoppiin ja oransseihin tightseihin, mutta en sittenkään. Yritin etsiä netistä kokemuksia noista "tights" treenihousuista, jotkut sanoo että erittäin mukavat ja jotkut että ei kestä kovaa menoa. Kangas kun on ohuempaa kuin normaalit lycrapökät. Vaikeaa shoppailusta tekee se kun housut kyllä näyttävät hyviltä verkkokaupan kuvissa, mutta sitten yrittää kuvitella miltä ne omassa kropassa näyttää. Ja nuo kun ovat ohuempaa kangasta, näkyykö niistä läpi? Näyttääkö takapuolesta järkyttäviltä?


Loppujen lopuksi mulla on ostoskorissa tuo mustavalkoinen toppi ja rannesiteet. Tämmöstä tämä mun verkkoshoppailu on, jahkailen ja jahkailen: en tilaa, tilaan, mitä jos en sittenkään?

Kunnes... mulla on ostoskori vielä avoinna sen aikaa, että laitan lapsen nukkumaan. Palaan koneelle, fb:n "Better Bodies & Gasp & ECKO MMA" -kirpparilta ruudulle pompahtaa tuo pinkki toppi, minun koossani! Mikä positiivista, muutaman euron halvemmalla kuin tarjous. Kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jätän verkkokaupan tilauksen tekemättä. Housut jää nyt vielä ostamatta, onhan minulla noita mustia perustrikoita kaapissa, kelvatkoon ne vielä.



Kohta laitan hyvillä mielin läppärin kiinni, keitän paranteluteetä ja jatkan sohvalla makoilua. Eilinen Fitnesspäiväkirjat -jakso on katsomatta. Aamu meni katsellen Uusi Päivän uusintoja ja lipitellen teetä ja mustaherukkasmoothieta. C-vitamiinia c-vitamiinia napaan! Huominen vielä lepoa. Vaikka äitinä tämä parantelu onkin vähän haasteellisempaa: aamulla olisi pitänyt laittaa tiikeritahnaa eikä Pikku Myy tahnaa ja illalla olisi pitänyt lukea vielä toinen satukirja vaikka ääni alkoi olla jo ihan finaalissa ( + näiden kiukuttelujen välillä sata muuta kiukuttelun aihetta). Viikonlopun kahvittelut meni hyvin, pienellä porukalla. Eipä tuota makeaa muuten maistunutkaan niin kamalasti, enemmän herkuttelin tekemiäni suolasia piirakoita. Mekoksi löysin Outlet-liikkeestä 38 kokoisen nätin näytekappaleena olleen mekon, joka sujahtikin nätisti päälleni, mikä saikin ilmeeni muuttumaan sovituskopissa ja hyvä etten ääneen huudahtanut.




Paino on nyt tovin pysytellyt melko samoissa, ihan hyvä vaikka on tullut herkuteltua ja nyt tuli tämä flunssakin. Kesäkroppahaasteen treenejä on jäänyt väliin, vesijuoksussa en ole käynyt aikoihin. Kunhan tästä paranen niin rupean taas kiloja karistelemaan! Aina kipeänä tulee semmoinen fiilis että "sitten kun olen taas voimissani, niin sitten tehdään täysillä!!". Mutta on se paino tippunutkin. Parhaimmillaan se on ollut 68 jolloin havahduin että, EI, se ei saa mennä yli seuraavan kymmenen! Maaliskuussa se näyttää olleen 65 tienoilla, ja nyt tuo 63. 




Hiljaa mennään, mutta mennään hyvään päin!