Sujuu hissukseen. Flunssasta toivuttiin siis, mutta ei hitsi, vielä on jäänyt semmonen riesa että raskaamman liikunnan jälkeen yskittää herkästi. Kai se vie vaan aikaa!!
Tikiksen Booty-haaste starttasi 23. toukokuuta! Neljä viikkoa lähes joka päivä pakaratreeniä, aijai!
Kotitreenailut muutenkin on olleet melko alaraajapainotteisia plus jokunen vatsalihas siinä sivussa.
Kesän toka puistojumppa jäi viime viikolta välistä pitkän koulutuspäivän + sen jälkeisen väsymyksen takia, mutta tällä viikolla taas kävin siellä heilumassa! Sateesta huolimatta jumpattiin ulkons ja sehän vain piristi, saatiin ainakin happea! Mulla on pakarat vieläkin juntturassa kun tein kyykyt (joita oli aika kivasti!) täysillä ja 90 asteen kulmaan saakka... eihän sitä nyt löysäilemään sinne menty! ;) Tällä kertaa oli lapsikin mukana, hän tosin mutusteli piparia ja katseli tätien heilumista -ja innostui sitten vikan biisin aikana tulemaan mukaan juuri ennen venyttelyjä.
Puistojumpan jälkeen testailtiin hiukan puiston ulkokuntoiluvälineitä. Kyllä tuosta minun tytöstäni vielä tulee oiva valokuvaaja, nämä kaksi edellistä kuvaa hyvinkin onnistuneita noin niinkuin kuvakulmaa ajatellen (kuvattavasta en mene niin takuuseen...)
Tänään tuli iltasella suhlattua about 11 kilsan pyörälenkki, johon saatiin (tyttö mukana, tällä kertaa kiltisti hiljaa) tuhlattua 36minuuttia, yhdellä juomatauolla. Käytiin me täyttämässä huoltsikalla takarengaskin mutta silloin muistin tauottaa endomondon. Ja himpskatti puhelin oli jossain välissä lenkkiä sammunut, mutta onneksi alkulenkki oli tallentunut ohjelmaan. Vastuksesta huolehti mukava vastatuuli ja ihanat ylämäet reitin varrella! Onneksi olin pukenut teknisen t-paidan päälle teknisen pitkähihaisen sekä vielä ohut juoksutakki tuulta pitämään: ei tullut liian kuuma, mutta ei kylmäkään.
Muuten ollaan ulkoiltu rattailla ja kävellen tuon vajaa 3-veen tahtiin. Plus tietysti olenhan minä töissä ollut, sinne olisi vänkää joskus ottaa askelmittari mukaan. Askelia kun tulee sielläkin jonkin verran. Mun työkaverihan eräs päivä totes mulle että hänestä ei kyllä olisi tähän, vaikka kiloja haluaisikin saada pois. Onhan siinä omat haasteensa ja mullakin olisi paaaljon muutakin mitä haluaisi/pitäisi tehdä esimerkiksi vapaapäivien aikana (ompelu ja lapsen kanssa askartelu yksinä esimerkkeinä).
Pian voisikin taas mittailla onko tuloksia saanut aikaiseksi. Peilikuva näyttää kyllä jo jokseenkin miellyttävämmältä, eikös se ole se tärkein mittari? On sitä töissäkin jaksanut vähän eri lailla kuin aiemmin! Paino pyörii tällä hetkellä siinä 61-62 välimaastossa. Ihan en päässyt kesäkuun tavoitteeseeni, mutta ei se kaukana ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti