tiistai 28. heinäkuuta 2015

Toimiva käsivarsikotelo?

Jokin aika sitten mun rakkaalle Puman käsivarsikotelolleni kävi näin:


Siksi mun tarvitsisi nyt etsiä uusi semmoinen. Tähän väliin olen käyttänyt joskus henkkamaukasta ostamaani vyötärökoteloa, mutta se ei ole niin kiva salilla (on vähän tiellä selässä/mahalla). Pyöräillessä se vyötärökotelo toimii erinomaisesti. Tossa Puman kotelossa ei ollut mitään tikkauksia saumoissa, vain liimaukset. Siksi se varmaan repesikin, vaikka olihan tuo nyt vuoden päivät käytössä. Luulisi kuitenkin että kestäisi kauemmin, ei raaskisi ihan joka väliin olla ostamassa.

Olikohan se Glitterissä kun testasin yhteen koteloon puhelintani, kotelo oli liian pieni. Jolla-puhelimeni mitat on siis 131 x 68 x 9,9 millimetriä ja noihin raameihin se kotelo pitäis mahtua.


Prismasta löytyis tuommonen, olisi ainakin tikatut saumat ja melko reilulta näyttää tuo mihin puhelin sujautetaan. Lukee sopivan 4,8 tuumaselle puhelimelle. Jollan tiedot kertoo näytön kooksi 4,5 tuumaa, eli tämänhän pitäisi sopia siis! Villi veikkaus kun on että nämä kotelot ovat paketissa eikä niitä saa aukaista? Mutta olisikohan tämä hyvä?


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Askeleen lähempänä tavoitetta

Oma peilikuva alkaa näyttää jo miellyttävämmältä. Tykkään jopa peilailla vartaloani, vaikka se kuulostaakin kovin itserakkaalta. Lempparikseni kehonosista alkaa muodostua hissukseen vatsa. Kun se kaventuu sentti sentiltä - ja joskus saan siihen lihaksia näkymään. Ehkä ensi kesäksi, rantakuntoon? Toki olenhan minä tänäkin kesänä (ne harvat hellepäivät) viilettänyt rantsulla bikineissä, välittämättä pääsinkö kesäkuun tavoitteeseeni vai en. 

En nimittäin päässyt. Tavoitteenani oli kesäkuussa saada paino alle 60 kilon. Pari päivää sitten vaaka jopa näytti sen 60,5kg, seuraavana iltana kilon enemmän. Varmaan turvotusta... ja se kun olen nyt herkutellut hiukan leivällä. Voiko muka vaikuttaa niin paljon?? Tavoitteenani on laittaa ensi viikolla Kotkan Meripäiville ylle melkoisen tiukkalinjainen M-kokoinen raidallinen ihana trikoomekko. Ja senhän laitan, vaikka pömpöttäisi. No can do.

Huomaako näistä kuvista kuukauden erotuksella mitään muutosta?



Paras tsemppi on ollut muiden kehu. Se kun muut on huomanneet hoikentumisen. Muutama kaveri plus muutama työkaveri on todennut että "oletpas sinä hoikistunut". Viime viikolla kävin myös shoppailemassa itselleni pinkit Dromet. Hiukan pohdiskelin (ja varmaan vartin mallailin) että kehtaako niitä käyttää, näyttääkö jalat liian leveiltä jne. Mutta nääh, ihan sama. Ihanat ne on!


Ettei unohdeta itsensäruoskimista: löysin lapsen kuvakirjaa tehdessäni pari kuvaa vuosi takaperin itsestäni, viime vuoden Meripäiviltä. Lähes 10kg tuhdimpana.

     

Vai onkohan sitä vaan mihinkään tyytyväinen?

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Mä oon ehkä pieni mutten silti heikko.




Joskus mua ärsytti kommentit "kun sä oot niin pieni". Totta, ehkä oon pieni (vaikka on mulla kuiteskin 158cm tota runkoo), mutta en haluu olla mikään heikko. Haluun pärjätä siinä missä muutkin, ja ehkä paremminkin. Haluun habaa. Se olis se tavoite sen jälkeen kun läskiä on saatu ympäriltä pois. Toki olen nytkin pyrkinyt saamaan voimaa lisää, ennen kaikkea peruskunnon ja jaksamisen takia. Mutta haluun myös ne näkyvät lihakset. Siihen on vielä matkaa, muttei mahdottomuus. Kaikkeen pystyy kun on vaan tahtoa. Onneksi oon vielä suht nuori, parin kuukauden päästä mittarissa on lukema 28. Vielä tuo kehonmuokkaus on helpompaa kun on nuorempi ja terveempi. Niin ja se terveys, sehän on se tavoite nro 1. Haluaisin olla vanhuksenakin semmonen teräsmuori. Toki kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta yritetään vaikuttaa niihin asioihin joihin pystyy. Tämmösiä ajatuksia pyörittelin päässäni kun metsälenkillä korvanapeista soi Pätkätöis. Kiitti ja kuitti.




(Otsikko lainaten Uniikin Pätkätöis biisiä)

maanantai 13. heinäkuuta 2015

A little bored...

"Ei tähän kyllästy", muistelen joskus vastanneeni noilla sanoin. Ei olis varmaan kannattanut. Viime päivinä mulla on tökkinyt lounassuunnittelu. Vihersalaatti uppoaa kylläkin, mutta lounaan protskupuoli onkin hankalampi. Kun ei tekis mieli, ei broiskua, kanaa, jauhelihaa, tonnikalaa... Graavilohta söin vasta salaatin kera useamman päivän, ja viime päivinä protskuosuutta salaateissa on näytellyt salaattijuusto ja keitetty muna. Mitenköhän se broilerikin on alkanut maistua niin kummalta? Kyllä sen väkisin syö.

Tänään paistelin sitten kahdelle seuraavalle päivälle broilerin suikaleita joita höystin pannulla sipulilla ja tomaatilla. Jospa vaikka maistuisi. Broilerinfilettä vois ostaa.

Aamupuuro ja välipala-/iltapalarahka ei ole vielä tökkinyt. Ei mun aamuni lähde käyntiin ilman puuroa. Lounaan pyrin kokkaamaan edellisenä päivänä, jos on työaamu tulossa. Ihan harvoin käyn kaupasta ostamassa salaattiaterian, mutta niissä on jotenkin hassut mittasuhteet...

PST. Mun paino on nyt sillä tasolla että 100-300g (riippuen ajankohdasta) pitäisi saada pois jotta olisin kesäkuun tavoitteessani! Äsken oli muuten aikan järkky turvotus kun erehdyin herkuttelemaan kaks vaaleeta paahtoleipää ja lonkeron.