Puistojumppaa mitä parhaimmassa säässä

Eilen kurvattiin Kouvolan Sanomien ja Tempon järkkäämään puistojumppaan jossa en muutamaan viikkoon olekaan muistanut käydä. Jumppa oli nyt tokavikaa kertaa tänä kesäkautena. Pakko päästä ensi viikollakin vielä! Meno on kohtalaisen kovaa jos itse revittelet kovaa. Osa jumppaa rennommin, osa kovemmin, oman kunnon mukaan. Itse aina hypin tuolla kuin vain voi ja kun vain ei polvissa tunnu liian pahalta (jossain vaiheessa ne alkoi vähän vihlomaan, mut MSM-kapseleiden myötä ei oikeestaan enää). Usein mulla on ollut tyttö mukana nurtsin laidalla, jokusen jumpan se käy hyppimässä mukana ja sitten mutustelee iltapalaa katsellen heiluvia naisia (ainiin käy siellä yksi pappakin!). Välillä tuo mini-pt intoutuu antamaan lisähaasteita ja esim vatsamakuulla jalkojen nostoissa loikkaakin pohkeiden päälle. Eilen tyttö innostui leikkimään paparazzia ja tämän postauksen jumppakuvat siis hänen käsialaa, aika hienoja, eikös? ;)

PS. Minä oon tuo vihreepaitanen päätön tyyppi heilumassa tuossa!

PSS. Eilen tuli aivan sairaan hyvää banaaniprotskuleipää jota herkuttelinkin jumpan jälkeen ja sitä riitti vielä pakkaseenkin.

Arki rullaa taas!

Kesäloma oli ja meni. Kyllähän siinä kaikkea pientä kerkesi tehdä ja nähdä vaikkei mitään suurempaa reissua tehty. Kahden viikon loma meni hujauksessa. Nyt on taas jo viikko eletty työkuvioissa, viikonloppuvapaat loppui juuri ja huomenna taas "sorvin ääreen". Toisaalta viihdyn kyllä töitä tehden, onneksi, koska ei sitä muuten jaksaisi vielä liikkua sen lisäksi että töissäkin tulee liikuteltua koipia jonkun verran. Vähän on jo ehditty stressata kotitöistä, se on se ärsyttävin puoli arjessa.

Eilen kävin pikavisiitillä vanhassa kotikaupungissani Kotkassa, moikkaamassa isoäitiäni sairaalassa ja sen jälkeen "terapialenkillä" merimaisemissa. Noiden maisemien äärellä on tallattu joskus, tuo meri on jokin käsittämättömän ihana asia (sen tajuaa vasta kun sitä ei ole!). Ajoin autolla Katariinanpuiston (upea sekin!) parkkiin ja kuljin kävellen/hölkkäillen pari kilsaa merenrantaa pitkin Sapokan rappusille. Matkan varrella sijaitsee mun vanhan luisteluseuran talo jossa on tullut muutamat kuivatreenit hikoiltua aikanaan, sekä niitä rappujakin hypittiin kyllä. Nyt menin nuo 80 rappua edestakaisin viisi kertaa: 1. juosten, 2. juosten joka toinen rappu, 3. tasahyppien, 4. kävellen ja 5. juosten. Kohtalaisen rankka treeni ja autolle kävelinkin lönköttelyvauhtia samalla kuvaillen. Eipä kyllä tullut tuon treenin aikana ajateltua mitään muuta kuin itse treeniä. Toimi siis.

Siihen arkeen palatakseni. Päivät kuluu yleensä töitä tehden, lapsen kanssa leikkien, treenaillen ja kotitöitä tehden. Nukkuakin pitäisi enemmän (nytkin kello on jo ties mitä...). Koirafoorumilla joku sanoo harjaavansa koiransa hampaat päivittäin, sekin vielä? Meidän koiran harja seisoo kaapissa, on sitä pari kertaa muistettu kokeilla. Joku imuroi kämppänsä neljä kertaa viikossa ja joku vaihtaa lakanat viikoittain, hullut, sanon minä. Meillä vyöryy pyykkivuori muutenkin... Mutta jokaisella omat intressinsä!

Olen minä tainnut narista tästä aiheesta aiemminkin, mutta niinhän se vain menee: tunteja on kellotaulussa liian vähän. Vielä kun minulla on tuo rakas harrastukseni ompelu ja pää täynnä ideoita, mutta liian vähän aikaa niiden toteuttamiseen. Jonkin verran yritän yhdistellä asioita. Esimerkiksi tänään tehtiin kauppareissu: minä kävelin ja tyttö pyöräili, plus ruokaostokset kannossa mukana. Tai jos mahdollista niin töissä tulee tehtyä päivälenkki asukkaan ulkoilun lomassa. Työmatkapyöräily se vasta olisikin fiksua, mutta minulla ei ole kuin 10 minsan matka töihin, niin se tuntuu turhan lyhyeltä. Ja toisekseen en kyllä tykkää hikisenä aloittaa työpäivää. Välillä olen tehnyt niin että olen pyöräillyt töihin ja sitten kotimatkan kiertänyt mutkan kautta. Hiukan viikkoja helpottaa nyt se, kun miehellä alkoi (päivä)koulu ja minulla kun on jokunen iltavuoro, niin niinä päivinä saan mahdollisuuden treenaamiselle aamuisin. Jonkinlaista suunnitelmaa liikkumisen kannalta kannattaisi varmaan alkaa tekemään? Paino on kyllä onneksi lähtenyt taas laskuun ja nyt yritellään pysytellä tuolla uudella kymmenluvulla. Vaikka kuinka sanoin että lomalla ei syömiskulttuuri muutu, niin väärässä olin. Kotona ollessa ei tullut niin paljoa tehtyä salaatteja ja tulihan sitä hiukan herkuteltuakin.

Nyt alkaa taas ruotuun palaaminen ja eväiden vääntö, jipii!

Kotileipomossa kakkusia vuorossa

Löysin kivan proteiinikakkuohjeen Anna mun treenaa blogista. Ohje on Potkua proteiinista kirjasta, joka täytyy kyllä jostain metsästää itsellekin! Kakkureseptiä voi soveltaa monella tapaa, ja minä sovelsin sitä niin että kookosjauhon jätin pois (koska sitä ei ollut..), protskuna käytin Fastin mansikanmakuista soijaprotskua (se mikä on kamalaa veden seassa..) ja sekaan laitoin mantelirouhetta (kun niitä kaapista löysin..). Tuli aivan ihana kakku! Ainut vika että tein perinteisessä kuivakakkuvuoassa eikä reunat meinanneet irrota. Seuraavan kakkusen teinkin silikoniseen leipävuokaan kun testasin samaa kakkua Forever Ultra Vanillalla. Näitä täytyy tehdä useammin ja pakastaa sopivina annoksina kiireisiä päiviä varten! Helpompaa kuin proteiinipannukakkujen paistelu.

Paistelin minä normaalinkin sokerikakun, nimittäin lapsen synttäreitä varten. Ekaa kertaa taiteilin sokerimassan (tai minkään kakkumassan) kanssa. Ai että kun kauhistelin kuinka paljon kakkupohjaan tuleekaan sokeria... Maistoin minä sitä itsekin pienen palasen, mutta aika maltilliseen jäi herkuttelut tänään. Kakun lisäksi oli tarjolla patonkia, mansikka-ananas-viinirypälesalaattia, suolakeksejä, Pringlesejä ja lakuja. Melko maltillinen kattaus, olihan tämän päivän teema lapsille. Huomenna on aikuisten vuoro, mutta kattaus pysyy melko samana. Ei liikaa makeaa makean perään. ;)

Onko teillä toimivia protskureseptejä?

Miten meni noin niinku omasta mielestä? Puolikkaan teelusikallisen sijasta
tähän protskukakkutaikinaan menikin puolitoista teelusikallista leivinjauhetta, hups.
Melkein räjähti, komea tulivuoriefekti.

Eka kerta: rappuja tampaten

Eka kerta hyppyrimäen rappusilla. Mutta ei varmaan vika. Sen verran hyvin nostatti sykettä tuommonen nousu että aivan mahtavaa! Yhteensä 5 kertaa tamppasin nuo 165 rappua ylös eli yhteensä KAHDEKSANSATAAKAKSIKYMMENTÄVIISI rappua, huh. Vielä kotiin fillarilla vartin pyrähdys ja lapsi hereille (ja suihkun kautta kohti 3-vee neuvolaa).

Heräsin siis torstaina kukonpierasun aikaan, 5:30 lapsi inahteli huoneessaan jotain johon heräsin. Päätin sitten että en jatka enää unia ja napsautin eilisiltana ladatun kahvinkeittimen päälle. Yksi kuppi kahvia, rahka vehnäleseillä kupoliin ja fillari kohti Palokankaan vanhaa mäkihyppymestaa. Olin jo edellisenä päivänä suunnitellut reissua sinne aamusesta koska oli luvattu mahtavaa säätäkin! Aamuaurinko paistoi ja kuu killitti taivaalla, ilma oli ihanan raikas vielä. Aivan mahtavat maisemat! Treenata (ja kuvailla) sai lähes omassa rauhassaan. Rapuilla oli vain toinen treenaaja minun lisäkseni ja pois lähtiessäni rappuja lähti kapuamaan mummo (joka kertoi olevansa 87-vuotias ja kävelevänsä raput kerran päivässä ylös että pysyy kunnossa, vau!). Pari ekaa kierrosta kiersin niin että menin raput ylös ja pikkulenkin kautta takaisin alas (koska siellä oli se toinenkin tyyppi). Kolme kierrosta sainkin sitten tehdä ihan rauhassa ja laskeuduinkin suoraan rappuja pitkin alas takaisin. Lyhyitä matkoja sain otettua rapuissakin juoksuaskelia ja välillä hitaammin, raput huojui ja lievä korkeanpaikankammo(??) tuntui puskevan päälle kun toiselta puolelta puuttui kaide. Mutta minähän kapuan ylös ja piste! Hyvin meni kunhan katsoi vain alas mihin astuu. En minä oo tiedostanut kyllä itselläni mitään korkeanpaikankammoja. Huipulla sykemittari piipatteli välillä jo yli 190, kerran käväisi jopa yli 200, mutta pääsääntöisesti syke pyöri siinä 160-180 välillä.

Aikaiset aamuherätykset ei vaan ole mulle kamalan helppoja, siis jos ei ole pakko herätä eli lähteä töihin. Haluaisin olla aamuvirkku, se olisi ihanaa. Eilen olo oli ihmeen pirteä vaikka nukkumaanmeno olikin venynyt. Haluan myös siksi herätä näin vielä lomaillessa ajoissa jotta kroppa ei tottuisi koko ajan pitkään nukkumiseen. Tarvitsen aamuihini aikaa, haluan tehdä rauhassa. Tänään loikoilin hetken sängyssä puhelinta selaillen, join kahvia ja söin miniaamupalan, yritin laittaa tukan jotenkin fiksusti (se on ihan kamala kun yritän kasvattaa sitä) ja puin päälleni treenivaatteet säärystimineen ja sykevöineen. Peilistä kurkatessa mietin kehtaanko sittenkään mennä näin, olenko ihan urpon näköinen, kääk. Koiran käyttäessäni pissalla kello lähenteli jo puoli 7. Lähtövalmiina nappasin juuri ostamani pyörän vesipullotelineen mukaan ja hikoilin sitä asennellessa, ruuvit ei meinanneet kääntyä koloavaimella. Sain telineen paikalleen mutta iso vesipulloni ei mahdu siihen, eikun takaisin ylös etsimään pienempää pulloa. Onneksi lapsi ei herännyt tähän ovesta ramppaamiseen, se vasta olisikin ollut mahtavaa.

Btw, tuona aamuna mulla lähti testiin Foreverin Argi+. Kiinnostuneet googlettakaa. En tiedä oliko tuon jauheen ansiota vai treenin, mutta olo oli aivan sairaan pirteä koko päivän vaikka olin juonut vain yhden kupin kahvia ennen portaille lähtöä. Olen kyllä miettinyt tuon Argi+:n hommaamista, mutta hintapuoli on mietityttänyt. Pitäisiköhän ottaa ihan purkki kokeiluun? Nyt mulla on muutaman päivän annos kun on testikassi käytössä (myös mm. Forever Ultra vaniljaprotskua).

Huh, tänään vieteltiin meidän 3-veen lastenkemuja ja olipas vilskettä. Kyllä noilla lapsilla on energiaa! Ja kummasti tuo oma lapsi jaksoikin vielä riehumisen jälkeen käydä pienen pyörälenkin polkemassa (äiti reippaili kävellen/hölkäten vieressä). Nyt minua odottaa tiskivuori.

Tai yöunet. Öitä.

Talveksi vitamiinipommeja säilöön

Paras marja-aika on nyt! Mun pariviikkoinen kesälomani ajoittuikin melkoisen hyvään saumaan, koska juuri lomani alkaessa mustikat alkoivat olla kypsiä metsässä. Olen nyt tehnyt kaksi mustikkareissua: yhden yksin ja yhden lapsi mukana. Yhteensä on mustikkaa kerätty about 7 litraa. Vielä voisi yhden reissun heittää. Ekalla reissullani näin myös jonkin verran lakkoja siellä sun täällä, mutta ne oli vielä hieman raakoja. Viime reissulla niitä yritettiin lapsen kanssa etsiä, mutta löydettiin vain alle kymmenen kappaletta. Ehkä niitä ei 3-vuotiaan lapsen kanssa tarpoessa nähnyt kaikkia tai sitten joku ne ehti jo kerätä ennen minua.

Mansikoita kävin eilen hakemassa laatikollisen ja sainkin näperreltyä 28 minigrippussillista noin 100g annoksina: puuroihin, rahkoihin, ym. Isoimmat pakastin kokonaisina rasiassa ja aika paljon tuli syötyäkin jo heti.

Mustikoiden suhteen mulla iskee hulluus: niitä pitäisi saada kerättyä niin paljon että riittää koko talveksi, ilmaisia kun ovat! Mutta mikä työ niissä onkaan kerätä...

Liebster Award - haastetta, mun vastaukseni.

I've got the challenge! #Fitnesspaskaa blogi haastoi minut Liebster Awardiin, jonka tarkoituksena on löytää uusia, pienempiä blogeja joilla ei vielä lukijoita ole kovin kertynyt.

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

 --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---

Tässä #Fitnesspaskan kirjoittajan Haidie_:n kysymykset.

1. Seuraava tavoitteesi (elämässä/valitsemassasi urheilulajissa/missä tahansa)?

Kesän kuntotavoitteet ei täysin realistisesti toteutuneet, joten nyt on tavoitteena edelleen saada paino alle 60 kilon, vaikka tottahan se on että urheillessa ja rautaa nostellessa se paino ei kerro koko totuutta. Elämässä olis tavoitteena että työt jatkuu jossain muodossa jossain paikassa X, sen näyttää syksy.

2. Suosikki "fitness"ruokasi? Eli jos olet vaikkapa dieetillä tai kevennät muuten vain, mikä on lempiruokasi "sallittujen ruokien" listalta?

Ihan perus salaatti. Haastavinta on sitten keksiä välillä että mikä protskuosuus maistuisi. Uusimpana lempparina on lihapullat naudanjauhelihasta ilman korppujauhoja, paprikaa ja mausteita sekaan (ja välillä juustoakin minkä sallin toisinaan). Rahkasekoituksista lemppari on mustaviinimarjoja ja verigreippiä tai kiiviä!

3. Miten löysit tämänhetkisen suosikkilajisi ja kauanko olet sitä harrastanut?

Suosikkilajikseni on nyt muodostunut pyöräily, ai että sitä vauhdin hurmaa! Sen harrastuksen löysin viime syksynä kun ostin itselleni synttärilahjaksi hybridipyörän. Aivan erilaista fillaroida kuin citypyörälläni joka on nyt nököttänyt hylättynä pyörävarastossa. Pyöräilin sillä citypyörällä viime kesänä lyhyen hetken ajan semmoisen 10km työmatkan suuntaansa ja kollega viiletti juurikin hybridipyörällään mun ohi moikaten, ja kahvipöydässä sitten suosittelikin semmosta fillaria. Nyt mulla on jopa haaroista pehmustetut pyöräilycapritkin, niissä on aika uuber-sexy-olo (not)!

 

4. Mitä lajeja et voisi kuvitella harrastavasi ja miksi ?

Korkeushyppy tai koripallo ei oo ikinä ollu ainakaan mun lempilajit koulussa, koska oon näin pätkä, ei ne oo onnistuneet. Pesäpallokin on aika pelottavaa, koska oon joskus saanut pallon päin hauistani ja tuosta läsähdyksestä syntyi melkoinen mustelma. Toisaalta mun lyönnit lähti melko kovaa, sillon kun osuin, välillä liiankin kun meni yli kentän...

5. Millainen olisi unelmakroppasi?

Ai itselle? Semmonen timmi, tikis. :D Hoikka mutta lihaksikas. En pelkää että lihakset tulee näkyy vaikka nainen oonkin, päinvastoin haluun ne näkymään. Ei nyt semmosta kehonrakennus-/fitnesskisaajamatskuu kuiteskaa, mutta jotain siltä väliltä. Terveen näköinen kuiteski, ettei liian riutunut. Aika vaikee.

6. Vastaavasti; mitä kohtaa vartalossasi et muuttaisi, mihin olet tyytyväinen juuri tällä hetkellä?

Apuaa.. hahah, tää kuulostaa hassulta mutta ranteet. Kuinkahan usein ihailen kun mun peukalo-keskisormi mahtuu ranteen ympärille, ne on aika ihanan sirot nykyään. Kasvoja en lähtis leikkelee ikinä enkä mitään silikoneja ottais, se on mitä on saatu. Tehdään sille jotain mille pystyy omin voimin. :)

  

7. Parhaat treenibiisit IKINÄ? (Kerro mahdollisimman monta)

Spotifystä tulee kuunneltua ainakin soittolistaa Treenimusaa rock 2 (Tikis). Ja muitakin listoja välillä kokeilen, mulle kelpaa aika hyvin musiikki laidasta laitaan, fiiliksen mukaan. Lenkkimusasta huomaa aika hyvin ton vaihtuvuuden! Mutta alla joitakin mun treenimakuun. Uimahallin salilla tulee keskusradiosta jotain iskelmää, siksi hiippailen siellä usein napit korvissa (vaikka ei se iskelmäkään huonoa ole, mut ei ihan salimusaa).

SALILLE RASKAAMPAA

* Volbeat - Still Counting

* Volbeat - Light A Way

* Amaranthe - Drop Dead Cynical

* Papa Roach - Last Resort

* Marilyn Manson - Sweet Dreams

* Gun's and Roses - Paradise City

LENKILLE VAUHDIKKAAMPAA

* 3 Doors Down - Kryptonite 

* Alice Cooper - Poison

* Uniikki - Nollast Sataan (ja koko Pikku Prinssi albumi)

* Elastinen - Eteen Ja Ylös

* Cheek - JippiKayJei (tää iski ainakin jäällä viime talvena spurttaillessa)

* Uniikki - Tikis (ja kaikki motivaatiotsemppibiisit!)

* Musta Barbaari - Salil Eka Salil Vika (tää lähinnä semmonen läppäbiisi)

8. Mikä motivoi sinua huonoina päivinä?

Se tunne kun hyvinä päivinä on niin kevyt olo ilman turvotusta. Sen hyvän olon tunteen muistaa vasta usein siinä vaiheessa kun on esim herkutellut tai syönyt muuten vähän ohi laidan. Se kans motivoi kun on halua näyttää muille että pystyy.

9. Millä tai miten palkitset itseäsi kun saavutat asettamiasi tavoitteita?

Lähiaikoina on tullu tilailtua ainakin treenivaatteita. Joku muu (taloudellisempi) palkitsemisjuttu olis hyvä kyllä keksiä, etenkin kun tuo kanssakumppani aloittelee kohta opiskelutaivaltaan niin kai se olis kiristettävä kukkaronnyöriä... Mutta sitä ennen vois asettaa jonkun tarkan tavoitteen ja palkita vielä materialla, oon nimittäin himoinnut toisen värisiä säärystimiä..

10. Mistä herkusta et luopuisi mistään hinnasta?

Kyl voisin luopua jos hinnasta vaan sovitaan! ;) Ei mutta oikeesti ei mulla oo mitään niiin suurta herkkua etteikö siitä voisi luopua. Oon siitä outo nainen ettei mulle suklaakaan maistu kovin paljoa, ehkä joskus tummaa suklaata (min. 70%) nautiskelen.

11. Treenaatko mielummin yksin vai jonkun seurassa?

Yksin. Perusteluina että mulla kulkee treeni paremmin niin. Salilla saan keskityttyä siihen treenaamiseen ja samalla musan fiilistelyyn. Uimahallissa vesijuostessa vauhti on rivakampi yksin. Lenkillä vähän sama juttu, plus että saa olla ihan vain omissa ajatuksissaan ja kuvitelmissaan. Treenaamisen suhteen oon aika erakko. Vaikka toisaalta joskus joku treenikaveri olisi kivakin, joku joka potkis lähtemään.

Joutupas miettimään vastaillessa. Rupesin vastailemaan kysymyksiin ajatuksella että jatkan joku muu päivä. Koukutuin kuitenkin vastailemaan kaikkiin, josta syystä kello onkin jo liian paljon! Pyörittelen siis päässäni uudet kysymykset ja etsin joku toinen päivä niille vastaajat. Nyt, öitä! 

Loman herkutteluja...

Tarviiko tähän sanoja? Kuvissa osa mun pienen lomani herkutteluista. Ensin ajattelin että en lipsu lomallakaan, mutta sitten ajattelin että nyt lomailen. Ja piste. Ryhdistäydytään taas kun työt jatkuu. Töissä käydessä se onkin helpompaa, kotona ei jaksa tehdä salaattiaterioita kun täytyy tehdä lapselle ja miehellekin sapuskat.

No, oon minä kyllä syönyt terveellisestikin, osittain... Miten muilla sujuu ruokavaliossa pysyminen lomaillessa?