Lapsen kasvaessa (yhä isommaksi tytöksi, yhyy) käy välillä aina mielessä, kuinka antaa hyvä malli liikkumiseen. Liikun ja touhuan kyllä lapseni kanssa melko paljon kaikkea. Meidän perheessä isä on se vähemmän liikkuvampi osapuoli, kun taas minä lennän lapsen kanssa pihalla ja kaupungilla. Usein yhdistän oman liikkumiseni ja lapsen ulkoilun, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Plus samalla tulee annettua sitä liikkumisen mallia. Pyöräily on ollut kovassa suosiossa, kyllä se käy ihan treenistäkin vaikka se lapsi siellä takana istuukin (toisinaan sieltä kuuluu valitusta että "tuulee" liikaa jos mennään liian kovaa). Saatetaan kiertää ensin joku pidempi lenkki, ja sen kautta kaartaa leikkipuistoon tai muualle. Tänä kesänä tyttö on myös harjoitellut itse polkemista, apupyörillä, mutta kyllä siinä toisinaan saa jo ihan hölkätä vieressä!
Esimerkiksi tänään vedin juoksutrikoot jalkaan (hyi kun oli kylmä), tyttö polki 15min leikkipuistoon (1,5 km) ja toiset 15min takaisin. Tuolla leikkipuistossa on kivat pienet rappuset, joita pitkin juostiin muutamia kertoja. Kylmän iskiessä leikittiin hippaa ja juostiin mäkeä ylös alas. Parit kymmenen hypyn sarjat loikin tasajalkaa kivetykselle (sillä hetkellä puistossa ei onneksi ollut muita leikkijöitä) ja kyllä siinä puuskutus iski. Joissakin leikkipuistoissa on kivat kiipeilytelineet joita pitkin tulee itsekin roikuttua välillä (jos ei näy muita puistossa, olen ujo).
Lapselleni annan mahdollisuuden kokeilla erilaisia juttuja. Viimeisimpänä käytiin viime viikolla kävelemässä läheisen hyppyrimäen (jossa olen parit kerrat itse käynyt juoksemassa) 160 askelman rappuset. Voi sitä riemua kun päästiin huipulle ja kehuin kuinka hienosti tyttö jaksoi itse kävellä ylös asti! Itsehän hän ennen tätäkin suoritusta vastasi "Kyllä jaksan, minä ihan itse!". Ja usein tuosta suusta kuulee myös lauseen "Osaatpas, kyllähän sinä osaat mitä vain!" jos itse epäröin jotain omaa osaamistani. Itseluottamusta siis riittää ainakin. Sen näkee myös leikkipuistossa, taitaa tyttö olla apinalle sukua. ;)
Paljon liikun siis lapsen kera, mutta kyllä sitä silti kaipaa myös sitä omaa aikaa liikkumiselle. Onhan se vähän eri kun saa keskittyä vain siihen treeniin (eikä tarvitse esimerkiksi kesken puistojumpan kipaista pusikkopissalle lapsen kanssa :D). Maanantai-iltana kipaisinkin koiran kera iltalenkille kello kymmenen, mutta siihen aikaan alkaa olla jo melkoisen vilakka ja pimeät kadut jo autiot, yksi lenkkeilijä tuli vastaan. Nyt alkaneen syksyn myötähän minulla on ollut mahdollisuus käyttää iltavuorojeni aamuja liikkumiseenkin, kun lapsi menee aamulla hoitoon (isin hakiessa hänet koulupäivänsä jälkeen kotiin). Varmasti talven saapuessa alan käyttämään tuota aamuaikaa salilla käymiseen, mutta nyt olen hyödyntänyt sitä lähinnä lenkkeilyyn tai kotipumppiin. Paljon on tuosta ajasta kulunut myös kotitöihin ja nyt kirppistavaroiden hinnoitteluun. Kun olisi myös paljon kaikkea muutakin kuin se liikunta, mutta kuitenkin tahdon liikkua. Vuoden ajan olen käyttänyt uimahallin salia, mutta nyt on mielessä kutkutellut TFW:kin. Se vaan maksaa jokusen kympin enemmän kuussa, mutta sittenhän siihen olisi "pakko" löytyä aikaa. Jotain tässä on kehiteltävä lihasmassan kehityksen eteen ettei ala junnaamaan paikoillaan.
Tosiaan siitä olen itsessäni ylpeä, että saan näytettyä lapselleni mallia niin liikkumisessa kuin muussakin terveyttä edistävässä asiassa. 3-vuotias tyttöni jaksaa hämmästyttävän usein kysellä minulta, mikä on terveellistä ja mikä ei. Eipä aikaakaan kun tuo fiksu tyttöni sai kirpputorin leikkinurkkauksessa keittiöleikkejä leikkiessään kirpparin tädin hymyilemään lausahduksella: "Ota tästä terveysmehua!".
Kuka teillä liikuttaa lasta, ja oletko pohtinut minkälaisen mallin lapsi saa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti