Ihan huomaamatta

Nyt mun täytyy tunnustaa että en ole niin säännöllisen aktiivisesti käynyt lenkeillä tai portaita pinkomassa, ehkäpä siihen on vaikuttaneet sateiset päivät tai ehkäpä myös ne aurinkoisetkin. Nyt on ollut niin ihanat ilmat ulkoilla lapsen kanssa; raikasta hengitellä, ei liian kylmää, juuri sopiva. Ollaan käyty marjametsäretkellä, luontopolulla, jalkapalloa potkimassa ja korista heittelemässä. Mutta kyllä noissakin touhuissa hiki on tullut ja sykekin noussut  välillä! Esimerkiksi koripallokentällä pikku-pt laittoi äitin ihan puuskuttamaan kun juoksutti edes takaisin päätykorilta toiselle. Ostin kirpparilta koripallon vitosella. En edes peruskoulussa pitänyt koriksesta, mutta nyt se oli ihan kivaa kuljetella palloa ja heitellä koreja (sen mitä sai koreihin asti perille). Täällä on noin kilsan päässä aivan ihana aidattu nurtsi- ja koriskenttä, harmi vaan että tajusin ne vasta tässä syksyllä kun lähellä oli kirpparipöytä parisen viikkoa. Ensi kesänä pääsee kyllä kentät sitten ahkeraan käyttöön!

Kävin minä viime viikolla vesijuoksemassa, tehden ennätykseni: 1 kilometriä 47minuutissa. Oli myös aivan ihanaa tuon jälkeen uida selkäuintia pitkät pätkät kun hallissa oli 8-9 maissa niin rauhallista. Yritän nyt hyödyntää nuo iltavuorojeni aamutunnit liikuntaan, mutta vielä on ollut jotenkin laiska ote. Helposti sitä sortuu jäämään kotiin kotitöiden pariin, koska esimerkiksi kuntosali+allas yhdistelmällä ne aamun tunnit uppoaakin siihen kokonaan. Kun tulisi ne ulkojäät (heikolta näyttää) niin pääsisi terien päälle. Yleisöluisteluvuorojakin toki on, joo, viikonloppuisin jolloin suurimmaksi osaksi olen töissä. Kyllä se taas tästä, kunhan saa hyvän tatsin taas hommaan.

Vajaa pari viikkoa sitten käytiin Niivermäen luontopolku kulkemassa läpi, pari astetta taisi olla pakkasen puolella jo aamulla mutta kyllä sitä fleecekerrastot päällä lämpimänä pysyi. Parisen tuntia meillä kului vajaan kolmen kilsan lenkkiin, mutta jäätiinkin paljon tutkimaan kaikkea ja kuvailemaan, sekä evästauon jälkeen loppumatkan kannoinkin tyttöä reppuselässä... silleen pysyi kyllä kroppa lämpöisenä. ;)

Toisaalta kun miettii tuota omaa ajankäyttöään, niin on se mukava välillä viettää enemmän aikaa lapsenkin kanssa. Vaikka eräs päivä mulla vähän kihisikin kun olin töiden jälkeen menossa salille, mutta suunnitelmiin tulikin muutos (isin)väärinymmärryksen takia ja minun täytyi ottaa tyttö mukaan salille. Salilla meni tytön läsnäolosta huolimatta tosi hyvin jalkatreenit (yli tunnin pituiset), mutta enpä tietenkään päässyt sitten palauttelemaan kroppaa altaaseen -sen sijaan pääsin jäädyttämään itseni lastenaltaassa. :D

Btw, nyt ollaan löydetty metsäretkeltä aivan valtavan isoja karpaloita, nam nam! Niitä pitäisi käydä lisää keräilemässä. Löysin herkullisen lounasyhdistelmän salaattiin: tonnikalaa, raejuustoa ja karpaloita.