sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Muksu mukana punttiksella


Tosiaan kuten viime postauksen lopussa mainitsinkin, niin minä marssin eräs kaunis päivä lapsi mukana salille. Ensin ajattelin että voiko niin tehdä? No sitten ajattelin, miksei voi. Eihän tuo lapsi enää ole niin pieni että säntäilisi siellä ympäriinsä (eikä niinkään pieni että nukkuisi kiltisti kaukalossaan kuten vauva). Hyvinhän tuo reilu tunnin pituinen treeni meni, kun antoi lapselle puhelimen kouraan ja Kaapot pyörimään. Voi ei, nyt joku ajattelee paskaksi mutsiksi. Kyllä minä annoin myös tutustua painoihin ja laitteisiin, mutta ei ne niin kauaa kiinnostaneet kun ei pienet jalat yllä vielä tekemään mitään. Välillä tyttö napsi äitistä kuvia tuolla puhelimella. Ainut miinushan tuossa salitreenissä oli se, että en voinut kuunnella omaa musaani, mutta onneksi radiosta tuli tällä kertaa ihan toimivaa musiikkia.






Uskoisin että voisin joku muukin kerta ottaa tuon lapsosen mukaan seuraamaan äitin aherrusta. Vaikka, kyllä sitä toivoo myös sitä omaa aikaa treenaillen rauhassa ja omissa ajatuksissaan.

 

Ja ilmeisesti tytölle oli ihan kivaa olla mukanakin, koska kerran piirrellessä alkoi selittää "Tämä on tämmöinen jalkalaite tässä", hahah!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti