Nyt on pari viikkoa vierähtänyt niin että ei ole lenkkeily oikein maistunut. Ja onpa tuo liikunta muutenkin ollut melko minimissä, töiltä liikenevä vapaa-aika on kulunut joko kotihommiin, jouluvalmisteluihin tai yksinkertaisesti väsymyksen taltuttamiseen. Eilen 1/2 vapaapäivänä päätin että hemmetti, minähän lähden sinne aamulenkille. Kello 8 aamulla oli melkoisen pimeää ja koleaa. Pää tuntui olevan ihan jumissa ja nenää joutui niiskuttelemaan. Väkisin kävelin koiran kanssa vajaa puolen tunnin lenkin. Mulla on varmaan hämäränäkö päin honkia, koska mua ärsyttää liikkua hämärässä (en muuten kamalasti tykkää autolla ajostakaan samoissa olosuhteissa). Tulisi nyt sitä lunta taas, niin ehkä tämä tästä. Ja kun tuo joulu kiireineen on mennyt ohi.
Liityinpä muuten uudelle kuntosalille, joka avataan tammi-helmikuun tietämillä. Oli siis ennakkoon kuukauden jäsenyys myynnissä sekä liittymismaksu todella edullisesti. Salilla on "vain" sali, ei siis ryhmäliikuntatunteja. Tulee siellä olemaan virtuaalispinning, jospa se koukuttaisikin (siitä, livespinningistä, tykkäsin joskus vuosia sitten). Eikä salilla ole saunaa, vähän karsittu mukavuuksista. Mutta sen vuoksipa jäsenyyskin on suht edullinen, joten ei kamalammin arveluttanut liittyminen. Eniten mietityttää noissa jäsenyyksissä nimittäin se, miten siellä ehtii käydä töiden ohella ja lapsen hoidon ohella. Onhan minulla onneksi edelleen ne iltavuoropäivien aamutunnit "omaa aikaa", ainakin siis silloin ehtii. Sekä joskus viikonloppuisinkin. No, tuleehan tuo sali olemaan kortilla auki 24/7 mutta jotenkin en osaa iltasella ajatella liikuntaa (eikös se karista yöuniakin sitten?). Tai voisihan sitäkin joskus jopa kokeilla, esimerkiksi vapaapäivää edeltävänä iltana.
Ehkä en nyt vain ota liikaa stressiä tästä hetkisen laiskuudesta. Tänään ainakin ollaan vietelty rentoa aamupäivää perhepuistossa, no ollaan me sentään pyörällä liikenteessä. Kai se tästä taas paranee. Kai muillakin tulee tällaisia laiskuuskausia, eikös juu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti