lauantai 20. helmikuuta 2016

Ruokavaliostani ja ajatuksiani mieliteoista

Muutama kaverini on kysynyt minulta  ruokavaliovinkkejä laihduttamiseen. Mitään poppaskonsteja tai ihmedieettejähän en voi suositella, koska semmoisia en ole kokeillut (paitsi joskus lukiossa hölmönä yritin elää jollain kanamunadieetillä tai C-vitamiiniporejuomilla; älä kokeile tätä kotona. :D).

Yksinkertaisesti katson mitä suuhuni laitan. Tässä vain tarvitaan sitä itsekuria. Jos työkaveri kysyy töissä "Otatko pizzaa kun tilataan kohta?" on vain pystyttävä sanomaan "En" ja nautittava ne omat eväät. En toki kiellä herkuttelua, mutta herkkupäivät on sitten tosiaan herkkupäiviä. Välillähän niitä lipsahduksiakin toki sattuu, minullekin, varmaan kaikille.


Viisi ateriaa päivässä. Tai työaamuina mulle tulee sen 6 niitä, kun aamupalan syön niin aikaisin ja kymmeneltä on otettava jo pientä välipalaa ennen lounasta. Mutta pääsääntöisesti aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Ateriaväli noin  2-3 tuntia. Alkuun se tuntuu että saa olla jatkuvasti syömässä, mutta kyllä minulla ainakin nykyään jo kroppa muistuttelee jos väli venyy pitkäksi. Maha kurnii ja pian alkaa jo jopa koskea. Tässä on suuri muutos siihen, mitä syömiseni oli ennen. Silloin en syönyt aamupalaa laisinkaan ja jaksoin silti porskuttaa tyhjin vatsoin (tai oli siellä kahvia) pitkälle puoleen päivään tai ensimmäiseen kahvitaukoon. Raskauden aikaan opin vihdoin syömään aamupalan, ja nykyisin on katastrofi jos aamupuuroni jää nauttimatta. Puuroni on lähes poikkeuksetta kaurapuuroa, raejuustoa, siemeniä, voinokare. Siihen ei vaan kyllästy! 

Aamulla menee myös paljon vettä kun otan tablettiannokseni: 2 omegakapselia, 2 green tea kapselia, 1 MSM-kapselin (tätä on jatkossa jauheena), 1 CLA-kapselin ja purutablettina sinkkiä. Välillä syön myös kuureina maitohapponbakteereja. 

Töissä sitten syön ensimmäisellä kahvitauolla välipalaksi banaanin, maustamatonta rahkaa tai riisikakkua juustolla/leikkeleellä. Ettei vatsa jo ihan huuda tyhjyyttään ruokataukoa odotellessa. Siellä lounaalla syön sitten useimmiten salaattia, jonka protskuosuuden hoitaa broileri, naudanjauheliha, kananmuna, tonnikala (ihan tölkkinä, koska niin helppoa!), raejuusto tai lohi. Salaattiini lempparit ovat  friseesalaatti, romainesalaatti, keräkaali, parsakaali, pinaatinlehtiä, kirsikkatomaatit, kurkku (vähemmän näin talvella). Siemeniä ripottelen usein mukaan: pellavansiemeniä / auringonkukansiemeniä / hampunsiemeniä / cashewpähkinöitä. Avokado tuo hyvää täytettä, kannattaa kokeilla ja makuun tottuu! Joskus pilkon salaatin sekaan myös hedelmäpuolelta appelsiinia, kiiviä tai ananasta -tuo vähän vaihtelua. Joskus vaihdan salaatin lämmitettyihin kasviksiin ja tällöin bravuuri on (kevyesti niukalla vedellä) keitetyt porkkanat ja bataatti mausteiden kera. Lounaani  muodostuu siis niukkahiilarisesta setistä ja tämän olen kokenut parhaaksi näin vuoden kokeiluna. Täyttää sopivasti kun syömistä on tarpeeksi, mutta ei tule ähky eikä iske väsymys. Kokonaan karppausta en ole koskaan kokeillut, koska siitä olen kuulluut vaihtelevia mielipiteitä. Toki tuossa ison salaatin mupeltamisessa menee kauemmin aikaa ja esimerkiksi töissä tulee välillä vähän hoppu mupeltaa. Kotona joskus surautankin salaatin pirtelöksi.



Juuri äskettäin tuli tilaamani paketti postista.

Iltapäivän välipalalla syön taas rahkaa, hedelmää, riisikakkua / leipää tai proteiinikakkua. Leipänä olen nyt kokeillut gluteenitonta, koska olen huomannut normaalin leivän tuovan turvotuksen ja lievän mahakivun mukanaan. Vähänhän nuo gluteenittomat ovat kalliimpia kuin normaalit, mutta ajattelen sen niin että jos syön maksimissaan vain pari leipää päivässä.

Päivällisellä syön samaa ruokaa kuin muukin perhe. Eli ihan perus kotiruokaa. Tässä usein on myös niitä hiilareita sitten enemmän kuin päivän muilla aterioilla. Perussafkat on lasagne, makaronilaatikko, jauhelihakastike perunan tai makaronin kera, jotain lihaa / kanaa / kalaa kylkiäisenä perunaa / makaronia / riisiä. Pikaruokaa me syödään harvemmin, mutta joskus satunnaisesti tulee mielitekona haettua grilliltä makkaraperunat juustolla. Burgereilla me harvemmin enää käydään, niitä ei vaan jotenkin tee edes mieli enää! Kuten ei myöskään valmispizzaa PAITSI jos käydään Kotka-visiitillä niin siellä erään (Korelan) baarin pizza on vain sitä jotain, parasta. Joskus opiskelija-aikoihin tuli kotona tehtyä usein nakkeja, ranskalaisia, nugetteja, makkaraa, valmislihapullia. Nykyisin näitä sisältyy meidän ruoanlaittoon aniharvoin, nugetteja ei nykyään ollenkaan. Makkaraa menee kesäisin jonkin verran kylläkin, mutta se on sitten Huiluntuhdin erittäin lihaisaa 87% grillimakkaraa, vaikka sekin on taas kalliimpaa kuin halppismakkarat. Opiskelija-aikoihin verrattuna ruokaan menee kyllä nykyään enemmän rahaa kun syö valikoidummin, mutta toisaalta nykyään menee PALJON vähemmän rahaa siihen juoma- ja viihdepuoleen (ehkä vain 1-3 kuukauden välein).


Iltapalaksi sitten usein sekoittelen sitä maustamatonta rahkaa marjoilla tai hedelmillä. Joskus tulee tehtyä myös (gluteenitonta) leipää tai näkkäriä. Suuri paheeni herkuttelussahan on mikrotetut voileivät juustolla ja tomaatilla, päälle ripaus sitruunapippuria! Ei tuossa muuten mitään, moni voi miettiä että mitäs tuosta? Mutta ennen näitä leipiä tuli tehtyä hyvin usein. Vaikka leipä koetaankin terveelliseksi, niin itselläni koen sen oloa turvottavana. Joten kuten sanoin niin kokeiluna olen vaihtanut sen gluteenittomaan versioon silloin kun sitä leipää tekee mieli. Ei sitä enää joka päivä tule kyllä syötyäkään. Näin talviaikaan kuluu myös hedelmiä paljon, joskus niihin tulee himo, mutta onhan ne hedelmät pienempi pahe kuin karkki tai sipsi.


Herkkuhetkiin useimmiten sipsin ja karkin sijasta tekeekin mieli napostella porkkanatikkuja, paprikaa, kurkkua ja parsakaalia kermaviilidipillä. Hyvin harvoin on enää tehnyt edes mieli sipsejä, tai jos tekee mieli niin usein kaupassa pääkoppa kääntää vielä ne kasvistikut paremmaksi versioksi. Karkkeja kantaa tuo mies enimmäkseen kotiin ja niitä tulee silloin tällöin naposteltua jos niitä on, mutta itsehän ostan harvoin koska yksinkertaisesti ne on niin kalliitakin. Minulla  ei myöskään ole tapana ostella suklaita kotiin, mutta auta armias kun töissä tietokoneen vieressä oli joulun tienoilla suklaaboksit! Ihan kummallisesti ne maistuikin niin hyviltä, vaikka normalisti tykkään syödä tummaa suklaata. Tummaa ostan välillä kotiinkin.


Treenin jälkeen syön useimmiten rahkaa, kananmunaa tai smoothien jonka seassa on proteiinijauhetta. Jos treeni ajoittuu juuri ennen ruokaa, syön ehkä pikaisesti banaanin juuri treenin jälkeen kotiin ajellessa. Proteiinijauheita veden kanssa sellaisenaan olen kokeillut, mutta useimmat näistä maistuu niin teollisilta että ne juo naama irveessä. Tai kyllähän niihinkin toki tottuisi!


Uusiin makuihin tottuu, kun maistelee niitä vähän kerrassaan. Makuaistilla menee useampia kerta jotta uuteen makuun tottuu, kannattaa vain yrittää. Minullekin oli esimerkiksi avokado uusi tuttavuus noin vuosi sitten, mutta nyt se on hyvää. Alkuunhan juuri sitä avokadoa voi maustaa suolalla tai pippurilla tai sekoittaa vaikka raejuustoon. Jotkut inhoaa parsakaalia, mutta minulle se on suurta herkkua, niinkuin tytöllemmekin! Popsitaan sitä raakana herkutellen. Yksi uusi makunautinto minulle on myös inkivääri, ruoan sekaan tai herkutteluun. Tällä hetkellä leväjauhe on edelleen se, mihin minun makunystyräni totuttelevat. Mutta silti maistelen ja yritän, ja yritän tässä näyttää lapsellekin esimerkkiä. Harmi ettei se esimerkin näyttäminen toimi enää tuolle avokille! (on minullakin inhokkeja kyllä, esimerkiksi kalaöljyä sellaisenaan EN vain pysty nielemään. Tai katkarapuja.)

Tässä nyt lyhykäisyydessään ruokailuistani. Kyllähän siitä tulikin melko pitkä tarina, vaikka ihan simppeli homma. Paljon on vaan kiinni pääkopasta. Kaiken tämän lisäksi olen irrottautunut tupakastakin ja viimeisimmäksi nikotiinipurkasta (jota en ole enää about kuukauteen syönyt). Moni sanoo että polttamisen lopettaminen kostautuu helposti herkuttelulla, mutta ei minulla ainakaan käynyt näin. Ihmiset vain ajattelee niin. Kaikki on omista ajatuksistaan kiinni, eikös? Sinä itse olet se joka päätät mitä syöt ja mitä et. Näillä "taikakeinoilla" olen nyt itse about puolentoista vuoden aikana saanut painoa pudotettua sen kymmenen kiloa, ja nyt viimeisimmän puolisen vuoden aikana olen saanut pideltyä sitä suht samoissa lukemissa (välillä heitellen kilon tai pari mutta antaa heitellä).

Ja jos edelleen luulet että vähemmällä syömisellä laihtuu, olet väärässä. Ihminen laihtuu kun syö: oikealla tavalla, oikeita ruokia, oikeaan aikaan, oikean määrän. Heheh kuulostaa melko helpolta, vai? Suurin osa painonhallinnassa riippuu siitä mitä sinne suuhusi lapioit. :)


2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Oot oivaltanut itse kaiken sen minkä mää oon oppinu maksamalla noista nettivalmennuksista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo, kertaakaan en oo pihiyspäissäni maksullisiin sortunut! :D Alkuun sovelsin ilmaista Go Fat Go:ta ja siitä se lähti! Ai mutta ostin mie Jutan kirjan :)

      Poista