Pääsiäisviikko kului töiden puolesta rennommissa merkeissä kun keskelle viikkoa osui kolmen päivän vapaaputki. Toisaalta sitä aina odottaa näitä pidempiä vapaita että "jes sitten teen sitä ja tätä ja tota!", mutta ai hitsi kun ne vapaat on ohi niin jää miettimään että saiko sitä tehtyä niitä kaikkia mitä oli meinannut. Mutta tarviiko? Voihan sitä joskus vain olla ja rentoutua, ainakin yrittää. Mulle se on vaikeaa. Joskus tein hurjia "to do" -listoja ja sitten stressasin sitä kun en saa niitä kaikkia tehtyä tai ne asiat roikkuu siellä listalla. Olenkin vähän jo harjoitellut irroittautumaan noista listoista, mutta kyllä vielä joskus tulee tehtyä niitä pienimuotoisina esimerkiksi jääkaapin oveen.
Pääsiäisvapaille olin suunnitellut kämpän suursiivousta. Heheh. Sain minä tehtyä kauan mielessä pyörineen häkkivaraston siivouksen, siinä menikin mukavasti puoli päivää. Lapsen kanssa käytiin hiihtelemässä ladulla, syöttelemässä sorsia ja leikkimässä. Minä itse en vieläkään saanut testattua suksia, jäänee ensi talveen. Toki peruskotitöille oli enemmän aikaa (tiskit, pyykit ym) mutta ei sitä kyllä tuon varaston lisäksi tullut tehtyä sen suurempia siivouksia.
Viime viikolla tuli käytyä pari kertaa lenkillä. Teiden sulettua ja säiden lämmettyä yritän myös ottaa tavaksi taas käydä töissäkin asukkaiden kera lenkillä, se vasta on hyvää hyötyliikuntaa lykkiä pyörätuolia eteenpäin. Salilla toki olen käynyt, kunniallisesti kolme kertaa viime viikollakin. Sen jotenkin ajattelee jo kuuluvan viikkoihin automaattisesti ainakin kolme kertaa viikossa. Eilen tehtiin pikahuolto tytön pyörälle ja lähdettiin kevään ekalle pyörälenkille, hui että kun sain jo kovaa kipittää perässä ja välillä jopa hölkätä! Semmosen neljän kilsan lenkin (välissä hetki leikkipuistossa) tuo tyttö jaksoi aika hyvin pyöräillä melkein koko matkan. Siitä innostuneena kipaistiin tänäänkin iltalenkki.
Fleecetakki peräisin Ellokselta. Juuri sopiva näille keleille lenkille! |
Nyt mun täytyy tähän myös tunnustaa että olen herkutellut. Nimittäin suklaamunilla, kääk. Ei ole kyllä mun tapaista, mutta nyt ruvetaan taas ruotuun. Kyllä tää kevät motivoi aika hyvin kun ajattelee jo kesää ja vähissä vaatteissa pomppimista. Pikkusen tuo salihousujen vyötärö kirrasi suklaan mättämisen jälkeen... Kesä mielessäni korkkasin muuten jo nyt Karovit purnukkani, jospa tuo kalkkunaa muistuttava hipiäni saisi edes yhtään väriä (muutakin kuin ravun värityksen).
Vaatteista puheen ollen olen lähiaikoina taas tilaillut treenivaatteita. Ai että sitä tunnetta kun haet uuden paketin ja avaat sen innoissasi. Ainut että sen avaamisen jälkeen on tullut myös petyttyä. Esimerkkinä Gazozin aivan ihanat pöksyt jotka erehdyssisäni tilasin aivan liian isoina. Kai sitä ei vaan osaa vieläkään ajatella että oikeasti se vaatekoko voi olla jo pienikin. Nyt mulla on tulossa Mia-Tuote:lta uudet pöksyt ihanalla kuosilla, ne tilasin nyt pienempänä kokona eli toivottavasti on sopivat. Yksi uusi ostos on myös ollut rannetuet, joita eilen testailin ekaa kertaa. Kyllä ne muun muassa pystypunnerruksissa ja vipunostoissa antoi kivasti tukea, vaikka mulla onkin vielä pikkuruiset puntit käytössä.
Olen myös totutellut uuteen tukkaan. Viime kesästä asti tunnollisesti kasvattelin toispuoleista tukkaani ajatuksella kasvattaa se pitkäksi. Täytyihän se vihdoin kuitenkin tasata kun en sillä reuhkalla kehdannut lähteä viikko sitten olleisiin hautajaisiin. Nyt tämä tukka onkin melko lyhyt, mutta kyllä se pian kasvaa! Salille ja töihin sitä ei saa "hätäponnarille", mutta saa tähän pinnejä ja lettejä. Ja salillahan mulla on nykysin kuulokkeet päässä, mitkä pitää aika hyvin tukankin pois silmiltä.
Lopuksi tähän postaukseen voisin ylpeänä mainita että jalkaprässissä meni eilen kymmenen toiston sarjoina 90kg, vuhuu! Olen siis ottanut nyt lähiaikoina jalkaprässin ohjelmaan mukaan, koska sillä saa niin hyvän tuntuman takalistoon ja jalkoihin (ainakin seuraavina päivinä...). Viikko tällä setillä niin kyllä se satanenkin menee tolla sarjalla.
Kaikki on mahdollista kun uskot niin, ja yrität. Jos et edes yritä, et voi tietää.