COR eli värijauhetta, esteitä, juoksua ja naurua

Color obstacle rush eli suomeksi väriestejuoksu koettu viikonloppuna Helsingin Kaisaniemenpuistossa. Jo viime vuonna yritin kysellä lähtisikö kukaan kaveri kokeilemaan tuota, mutta homma jäi ajatuksentasolle. Tänä vuonna vihdoin pääsin tuonkin tapahtuman kokemaan. Keskiviikkona toipuessani hammasleikkauksesta vilkaisin läppärillä surffaillessani sähköpostin, jossa olikin yllätys: "Onneksi olkoon, sinut on valittu Fitnesspäiväkirjojen Jannin kanssa väriestejuoksuun...". Vau! Eli eräs ilta olin naputtellut hakemuksen Janni Hussin heimotapaamiseen, mutta en ollut oikeasti ajatellut että pääsisin sinne. Sekunnin mietin suuparkaani kestäisikö se moiset juoksut jo lauantaina, päässäni laskeskelin että just ja just tulee väliin kolme iisimpää päivää. Löysin jo itseni järkkäämästä kyytejä ja lapselle hoitopaikkaa. Nämä pikkuseikat hoidettuani totesin, että menen ja teen mitä pystyn. Tottakai jännitin etukäteen ihan pirusti koko hommaa! Ihan turhaan :)

Meillä oli aivan sairaan hauskaa hölkkäillessä Töölönlahden lenkkiä (vai mikä se nyt on) ja ylitellessä hauskoja esteitä. Koko 5 km lenkki hölkäten, siis viisi kilsaa, ajatelkaa! Minä joka itsekseni lenkkeillessä hölkkään/juoksen sen muutaman minuutin ja luovutan. Ilmeisesti toi jännitys nosti adrenaliinit kattoon ja onhan ryhmässä juostessa muiden tsemppi. Ja rupatellessa sekä nauraessa ei huomaakaan miten pitkään on juossut. Ja just tätä minä olin jännittänyt kaikkein eniten pienessä päässäni; minkälainen porukka siellä on vastassa ja jaksanko pinkoa muiden perässä. Jaksoin! I did it! (We did it!) Kyllä me lenkin ajan laskettiin aina esteiden jälkeen onko porukka kasassa edelleen. Hassuinta oli että meitä oli jopa kaksi viisuritoipilasta (jopa samalla viikolla operoitu).

Mikä on väriestejuoksu?

Väriestejuoksussa on noin 5km lenkki jonka saat suorittaa joko juosten, kävellen, tanssien tai kontaten. Tyyli on vapaa ja hassutella saa esimerkiksi asujen kera. Tapahtuma on siis ennemminkin hupijuoksu, ei niinkään kilpailu. Matkan varrella on erilaisia ilmatäytteisiä esteitä (aika monessa oli yli kiipeämistä ja liukuja). Lisäksi esteiden luona saa värisuihkeen niskaansa (maissijauhoväriä joka lähtee pois pesusta). Värisuihkuun kannattaa varautua pitämällä suu kiinni ja lasit päässä. Tosin minä sain ekalla väripisteellä kunnon suihkun sinistä väriä kasvoille, ja vähän se kävi yskittämään vaikka olin pitänytkin suun kiinni. Ennen omaa juoksulähtöä on alkulämppärit kentällä ja lopussa väribileet, joita varten jokainen saa maalissa vielä väripussukan. Tapahtumia järjestetään ympäri Suomen, tarkemmat infot sekä hauskoja kuvia löytyy tapahtuman nettisivuilta. Kuvia viikonlopun Väriestejuoksusta löytyy muun muassa täältä ja täältä. Itse en alkanut esteiltä kuvia räpsimään, vaikka oli mulla kännykkä mukana käsivarsikotelossa.

Oliko kivaa väriestejuoksussa?

Oli! Vaikka jo paikalle saapuessani tummat pilvet näytti uhkaavilta ja narikkajonossa ripsauttu jo vähän vettä, ei se menoa haitannut. Meillä oli silti huisin kivaa.  Mitä nyt olen lueskellut kommentteja tapahtuman järjestämisestä, niin jotkut ovat sitä mieltä että esteitä on turhan harvakseltaan ja välimatkat on pitkät. Ehkä kävellen ne voivatkin olla pitkät, mutta juoksutahtiin ei välimatka tuntunut pahalta. Itsellänihän ei ollut hajuakaan missäpäin Helsinkiä me pingottiin, mutta pingoin muun porukan perässä. Hienot oli kyllä maisemat! Ja Janni oli aivan huippumukava tyyppi!

Väriestejuoksussa itsessään kävi muutamia mokia. Me oltiin ekassa lähtöerässä ja silti jouduttiin missaamaan ensimmäinen este, koska jotenkin se oli jo onnistuttu rikkomaan. Alkulämppärissä ääneentoistolaitteet kosahti, no tähän väliin pidän edelleen suuni kiinni mutta keskeytynyt biisi oli Heilutaan. Onneksi jumpan vetäjillä oli hätäkeino tähän ja lämpö pysyi yllä "pää-olkapää-peppu" jumpan tahtiin. Musat noin muuten oli musta aika hyviä ja sopivia, semmosta teknobilemusaa. Äänentoistossa tuli särinöitä (ei kovin pieniäkään) pari kertaa tapahtuman edetessä. Juomapisteitä oli vain yksi puolessa välissä lenkkiä, sitä kyllä itse ahkerana vedenhörppijänä odottelin jo kovasti!

Kaikenkaikkiaan tuo lauantai toi mulle varmuutta luottaa itseeni. Näköjään jaksaa kun itse uskoo siihen ja itseensä. Nyt sain semmoisen lenkkeilykärpäsen pureman, että lähden testailemaan tuota meidän 6 km metsä-rantareittiä jossain kohtaa kun tämä suukipu helpottaa. Ihan hölkäten siis. Kiitos Fitnesspäiväkirjoille ja Jannille mahtavan hauskasta päivästä! :)

Saatiin myös kassit yheistyökumppaneilta, kiva päästä kokeilemaan uusia juttuja Foodinilta. Viherjauhe ja chia-siemeneton mulle uusi tuttavuus. Kassista löytyi myös BCAA-juomaa jonka ehdin jo hörppiä portilla hengaillessani. Ei muuten ollut hullumpaa itse tapahtumasta maalissa saatu Sportyfeelin protskujuomakaan, aika hyvää!

Ja itse reissu tuonne Helsinkiin... En ollut ikinä reissannut bussilla Helsinkiin (ellei jotain naperona tehtyä reissua Korkeasaareen lasketa) ja nyt lähdin matkaan yksin. Lähes vieraaseen kaupunkiin. Olin toki Google mapsista katsellut katunäkymällä reitin valmiiksi, mikä auttoi todella paljon kävellessäni Kampista Kaisaniemenpuistoon. Välissä kävin ostamassa Kampin supermarketista huipputerveellisen kolmioleivän kisaevääksi, koska lounasaika alkoi jo kolkutella. Itse puistossa olin hetken aikaa hukassa miettiessäni pitikö minun mennä lippujonoon vai pitikö olla jossain muualla. Paluulippua en ollut ostanut Helsingistä pois, vaan oltiin sovittu kotkalaisen vanhan koulukaverin kanssa että treffataan siellä ja pääsen kyydillä pois, kunhan heidän juoksu on ohi tokavimpossa lähtöerässä. Tässä tulikin sitten pientä säätöä, kun puhelimeni päätti ettei tykkää enää vesisateesta ja koleasta säästä, enkä ollut vielä meidän juoksuerän jälkeen nähnyt kaveriani sieltä satapäisen värjääntyneen porukan joukosta. Hetki hotellilla lämmittelyä, jonka jälkeen kävelin takaisin tapahtuma-alueelle sateeseen odottelemaan näkyykö tuttua naamaa portilla. Kyllä minä lopulta olin lämpimässä autossa matkalla kotiin päin. Takasuunnitelmana mulla oli soittaa äiti tilaamaan mulle lippu tunnin päästä lähtevään bussiin, koska ei mulla tietenkään niitä pankkitunnuksiakaan ollut matkassa.  Mutta hengissä selvisin reissusta, mitä nyt pari päivää on nyt ollut ääni vähän käheänä (ja leuka kipuillut ajoittain).

Päivän päätteeksi en jaksanutkaan ajella suoraan kotiin vaan jäin yöksi porukoilleni, jossa jo lapseni oli viettänyt päivää minun reissaillessani (koska of course, isi meni juuri samana päivänä katsomaan lätkää). Tytön ja pikkuveljieni kanssa lähdettiin vielä iltasella vanhalle kaatsille (lapsuuden pulkkamäet) heittelemään frisbeetä ja kapuamaan kukkuloita, ei kyllä askel meinannut nousta enää. Illan kruunasi toki sauna, ja kyllä se sininen väri lähti kuin lähtikin tukasta irti!